"Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista"

”Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista”

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Voi(d)Ellen

Meillä on käyty jo pidemmän aikaa taistoa siitä, mitä levitettä ostaisimme. Minä olen ollut kevyemmän vaihtoehdon eli margariinin kannattaja ja muu perhe valitsisi mieluummin voi-kasvisöljysekoitteen (Oivariini, Keijuriini). Lisäaineita haluaisin tietenkin välttää.


Kylläpä innostuin, kun löysin täältä blogistaniasta kotimargariinin reseptin! Eipä ollut tullut itselleni mieleen valmistaa itse margariinia - siis lisäaineetonta tietenkin!


Resepti ja koko idea löytyy lähiaikoina löytämästäni uudesta blogista "Elämisen sietämätön keveys", jonne pääsee klikkaamalla tästä KLIK! Näin ne hyvät ideat tarttuvat muiden blogeista - terkkuja ja kiitoksia vaan sinne Saksaan Hannaliinalle<3


Kotimargariini
100g voita
1 dl omavalintaista terveellistä kasviöljyä
1 dl vettä
suolaa oman maun ja tarpeen mukaan ja vain jos haluaa

Anna voin lämmetä huoneenlämpöiseksi, täysin pehmeäksi. Sekoita kaikki sekaisin mahdollisimman kapeassa astiassa sauvasekoittimella. Laita jääkaappiin jähmettymään.



En malttanut odotella voin lämpenemistä huoneenlämpöiseksi, joten sulattelin tuon voin puuhellan lämmössä pehmeäksi ja lisäsin öljyksi auringonkukka- ja rypsiöljyä, puolet molempia. En laittanut ollenkaan suolaa, sillä sitä oli ostamassani voipaketissa itsessään.


Nyt meillä sitten maistellaan leivän päällä omatekoista kotimargariinia:) Tällä kertaa tein suoraan tuon reseptin mukaan, mutta taidan yrittää keventää seuraavaa seostani vielä vähentämällä voin määrää suhteessa kasviöljyihin. Osan seoksesta voisi  myös ottaa erilleen ja valmistaa maustevoiksi. 



Pojan kommentti kotimargariinin mausta Jorma Uotista imitoiden: 
"Ei huono. Kymmenen!":D 
Myös muu perhe tykkäsi levitteen mausta, joten uskallan suositella muillekin!

Kurkistetaanpa tämän hetken tilannetta jääkaapissa...
...enää tämän verran jäljellä:D 
Päätelmä: säilöntäaineita ei tarvita!

On kyllä niin hauska innostua ja kokeilla uusia juttuja!

Iloa ja innostusta kaikenlaisiin kokeiluihin teille täällä piipahtaville ihanille♥

halauksin

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Huikeita elämyksiä


Reissasimme lauantaina Helsinkiin koko perheen voimin - tällä kertaa myös pojat siis raahattiin mukaan:) 


Ohjelmassa oli kaupoissa kiertelyä ja ihania makucappuccinoja Starbucksissa...


...ja Tarzan musikaalia. 
Oli kyllä niin tunteisiin vetoava esitys: aivan mahtavat lavasteet, Phil Collinsin ihana musiikki, huipputanssijat ja laulajat ja pääosissa ihan parhaat valinnat: Tarzanina ihana Saska Pulkkinen<3 

Tässä Phil Collinsin versio musikaalisävelmistä.

Esityksessä sai kokea isoja tunteita: naurusta itkuun, varsinkin Tarzanin ja hänen kasvattiäidin yhteinen hetki sai vedet valumaan aika vuolaasti silmistä. Kannattaa mennä katsomaan tätä huikeaa musikaaliesitystä, mikäli lippuja on vielä saatavilla. 


Mukaan reissusta elämysten ja yhdessäolon lisäksi tarttui jotain pientä mm. sisustuslehti ja pikkuradio keittiöön.


 Class Ohlssonilta löytyi edullisia pallokuosisia muffinssivuokia. Nyt siis vaan odotellaan leipomisvimmaa saapuvaksi:)


Kartutin myös muovisten viinilasen kokoelmaamme muutamalla uudella kappaleella - nämä ovat hyviä terassilaseina tai veneessä.


Olin niin päättänyt, että en haali näitä sisustuslehtiä itselleni, koska blogeissa inspiroivaa katseltavaa riittää ihan loputtomiin. 


Mutta kuinkas ollakaan sisustuslehden lukeminen on kuitenkin tämän sunnuntain ohjelmistossa:)


Nämä muutamat sisustuskuvat taltioin kameralleni lehden sivuilta.


Yhdessä koettujen huikeiden elämysten jälkimainingeissa ja sisustuslehden herättämissä unelmointitunnelmissa täällä haaveilee...

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Kiiltokuvanostalgiaa


 Sunnuntaina iski nostalgiabuumi. Ihan muuta etsiskellessäni käsiini osui lapsuudenaikaisia vanhoja kiiltokuviani. 


 Osan niistä olen antanut aikoinani kummitytölleni ja melkein kaikki loput omalle tyttärelleni, joten on ihan ihme, että näitä on vielä jäjlellä.


Hmmm...mahdoinko tarkoituksella säästää itselleni muutaman ihanimman :D


Kiiltokuvien keräily ja vaihtaminen olivat kova villtys lapsuudessani. Jännä miten vieläkin muistaa tunnelmia ja tilanteita, jotka liittyvät yksittäisiin kiiltokuviin.



Kissa- ja koirakiiltokuvat olivat kaikkein ihanimpia. Ihmisten kuvat eivät olleet minusta oikein minkään arvoisia  - vaihdoin ne pois heti, jos joku niitä vain huoli. 


Niin paitsi suloiset vauvakiiltokuvat, jotka olivat kissojen ja koirien veroisia.

Lintukiiltsut ja kukkaset joutivat vaihtoon, samoin enkelit, joita saatoin antaa enkelikiiltokuvista pitävälle äidilleni. Joulupukkikiiltokuvat annoin vaihtarin kaupanpäälisiksi - ne olivat arvoasteikollani todella alhaalla.


Neliskanttiset (nimi tuli kiiltokuvan muodosta) eivät olleet ihan yhtä hyviä kuin muut, vaikka niissä olisikin ollut ihania kuvia. Hopeahileellä koristellut olivat puolestaan ihan superihania<3


Järjestelin kiiltsuni osuuskaupasta saamaani kansioon omiin lokeroihin luokitellen kissat, koirat, vauvat, neliskanttiset, sekalaiset ja vaihdettavat.


Sen lisäksi järjestelin kuvat ihanuusjärjestykseen niin, että päällimäisenä oli kaikkein suloisin kiiltokuva. 
Yllä sekalaisista kiiltokuvista  ihanin<3


Nyt hymyilyttää tuo pikkutyttönä laatimani kiiltokuvien arvostusasteikko:)

Tykkäsin myös tarroista, mutta niitä tuli liimailtua kouluvihkojen kanteen, polkupyörään ja milloin mihinkin. Olihan minulla tarravihkokin, mutta sen olopaikasta ei ole varmaa tietoa. Kaikenlaisia keräilyvimmoja tuli ja meni, mutta näihin kiiltokuviin liittyy ehkä eniten tunnesiteitä ja muistoja<3

Suloista sunnuntaita täällä piipahtaville ihanille♥

Nostalgisissa tunnelmissa

torstai 13. maaliskuuta 2014

Ekoilua

 Kierrätysasiat ovat olleet aika tavalla tapetilla tässä viime aikoina. Meillä töissä on siirrytty lajittelemaan muun kierrätyksen lisäksi myös energiajätettä. Omakotitaloasujille tuon energiajätteen kierrätys ei onnistu, ellei hanki itse sekajäteastian rinnalle energiajäteastiaa. Tämä homma on vielä ihan mietintäasteella. Mutta kompostointiasiat ovat edistymässä pikku hiljaa.


Meillä on ollut puinen komposti jo vuosia syreenien katveessa.  Harmi kyllä se jäätyy talvisin, joten biojätteen keräys keskeytyy useaksi kuukaudeksi talviaikaan. Kompostimme on myös hidas, ja viime kesänä siellä vilahti metsähiiri sen kantta avatessani. Sisäpuolen eristykset ovat hapertuneet aikojen saatossa. Keittiöjätettä ei siis enää voi vanhaan kompostiimme laittaa, mutta puutarhajätteelle se on edelleen ihan sopiva. Sitä pitäisi ehkä pikkuisen myös ehostaa ulkoapäin talven jäljiltä:)


Meillä on ollut mietinnässä lämpökompostorin hankinta, biojätettä kun ei voi viedä yleisiin kierrätyspisteisiin. Olen katsastellut eri kompostorivaihtoehtoja jo viime kesänä. Maisemoitu kivikompostori on ollut harkinnassa, mutta haluaisimme nuo lämpökompostorin ominaisuudet.

Tiedustelin Biolanilta kompostoreista ja sainkin hyvän vinkin heidän outlet-myynnistä. Nyt olemme kallistumassa n. sata euroa halvempaan Biolanin harmaaseen kakkoslaatua olevaan pikakompostoriin.


Olen pistämässä rakkauteni asialle (säästämme kuljetusmaksun), sillä hän menee tehtaanmyymälän ohi viedessään veneenmoottoria huoltoon. Heh, annan hänelle siis hurjan vastuun: hän päättää onko tuo kakkoslaatu SisustEllenin ulkonäkövaatimusten mukainen vai ostammeko sittenkin ykköslaatua:D

Keväisissä ekoilutunnelmissa:)

lauantai 8. maaliskuuta 2014

I´m so sorry, Mr Bell!

Meillä on yksi aikakausi loppunut...


Sanoimme irti lankapuhelimen sopimuksemme.  Kukaan meistä enää aikoihin ole käyttänyt puhelinta - se on vaan ollut kuvan puhelinkaapissa, joten se ei ole esilläolollaan muistuttanut itsestään. Kun kuukausiuukausimaksu nousi jälleen, saimme vihdoinkin aikaiseksi soittaa puhelinlaitokselle.

Pikkuisen tuntuu haikealta luopua omasta puhelinnumerosta - kaikkeen sitä ihminen voikin kiintyä:D Todellakin!!!


Ihana saada johtohässäkät puhelinkaapistamme ja sen ulkopuolelta pois. Ne ovatkin aina roikkuneet ruman näköisesti seinällä. Jätämme kuitenkin seinään puhelinpistokkeen, sillä eihän sitä koskaan tiedä, tarvitaanko sitä taas joskus...:)


Tuo kaappi onkin seuraava mahdollinen maalauskohde. Eteisessämme on nimittäin kahta puunväriä, ja tämä näyttää muiden puunväristen huonekalujen rinnalla pikkuisen keltaiseen vivahtavalta. Puhelinkaappi on uusvanha, joten maalauspäätös olisi siinä mielessä helppo. Samalla vaihtaisi pikkupöytäkin väriä.

Tämä on niin tätä! Sisustussilmäni voi toisinaan olla liiankin tarkka - tekemättömien töiden listaan tulee laitettua paljon sellaista tuunausta, jonka tarpeellisuutta ei oikein järjellä voi perustella, mutta jonka tunnelma vaatii tekemään. Yleensä tunnelma voittaa aina - välillä myös käytännöllisyyden. Saamattomuus ja päätöksen tekeminen ovat vain välillä esteenä muutoksille:D


Tämä poikani alakouluikäisenä tekemä ihana savityö ei sentään joudu tuunailu-uhan alle<3


Kun seuraavan kerran blogissa vilahtaa kuvia eteisestämme, nuo johtohässäkät ovat poissa:) Niin ja hei tuttavat ja puhelinmyyjät: meille ei enää kannata soittaa lankapuhelinnumeroomme - sorry, Mr. Bell, keksintösi ei ole enää käytössämme!

Aurinkoista oloa ja iloa täällä piipahtaville♥

halauksin

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kuultovalkoisesta valkoiseksi


Hiihtolomaa minulla oli vain kaksi päivää, mutta jo sekin sai aikaiseksi innostuksen uusiin tuunailuihin.


 Olen kauan haaveillut makuuhuoneessa olevan kuultovalkoisen vaatekaappimme maalaamisesta. Makkarissa muut isommat huonekalut ovat valkoisia, ja minua on vähän häirinnyt tämä erilainen sävy. Osa oksakohdista on ajan myötä muuttunut ikävän keltaisiksi, vaikka ne eivät näköjään tässä kuvassa erotu. 


Pidän edelleen kuultomaalatusta valkoisesta, mutta tämä yksilö saa nyt luvan vaihtaa sävyä kokonaan valkoiseksi. 

Maalauksen myötä toivon kaapin tunnelman muuttuvan pikkuisen vanhahtavammaksi, jolloin tämä Isabella kalustesarjan kaappi sopii paremmin  vanhaan taloomme. 


Tässä on sutikoitu Helmi pohjamaalit paikoilleen. Kaapin sisäpuolelta maalasin ainoastaan ovet.


Pinta on saanut jo useamman maalikerroksen, ja uusi luukki näyttää tällaiselta-


Vanhat vetimet ovat ihan kivat ja ne pääsivät takaisin paikoilleen. Mietin niidenkin maalaamista, mutta ne saivat sittenkin jäädä alkuperäisen sävyiseksi.


Käytin maalauksessa luottomaaliani Tikkurilan Helmi puolihimmeä listavalkoista. Sitä on tänne makkariin sutikoitu aikaisemminkin pikkuesineisiin ja hyllykköön (kurkkaa kuvia aiemmista tuunauksista tästä: KLIK), joten valkoisen sävyt sopivat yhteen takuuvarmasti. Tästä on tullut lempparimaalini kauniin sävyn lisäksi sen helppouden ja monipuolisuuden takia: on vesiliukoista ja samalla maalilla  kun voi puupintojen lisäksi maalata myös metallia:)


Kaapin päädyssä roikkuu äitini vanha hääyöpaita. Sen kanssa on leikitty lapsena monet keiju- ja prinsessaleikit, ja kuin ihmeen kaupalla se on vielä ehjänä ja tallessa<3


Kaapin vieressä olevalla tuolilla pidetään tyynykasaa, joka levitetään sängylle petauksen yhteydessä. Kasan päällä pilkottaa uusimmat lakanamme.


Voitin tämän ihanan kyyhkynharmaan pellavaisen  pussilakanasetin by Pia´s design Mustikkamäen  blogiarvonnassa - kiitoshaleja vaan sinne Tiinalle huippumahtavan arvonnan järjestämisestä <3


Kaapin maalauksen myötä on tietenkin tullut käytyä läpi sen sisältöä. Ihan kaikki vaatteet eivät päässeet enää takaisin, vaan menevät kiertoon ja löysin myös aivan uuden paidan, jota en muistanut hankkineeni:D 

Sisällön ja ympäristön siivous viivästyttivät hieman postauksen tekoa, sillä oli mukavampi ottaa kuvia vasta kun kaikki on valmista. Tänään otettuihin kuviin sai vangittua myös auringonvaloa:)

Viikonloppuiloa!

*Postaus tehty blogiyhteistyönä Tikkurilan kanssa